Ryhmämuotoisen stressinhallintaintervention vaikutukset nuorten naisten kehonkuvaan ja ahdistus- ja masennusoireisiin

Strömbäck kollegoineen kuvaavat artikkelissaan “Gender-sensitive and youth-friendly physiotherapy: Steps toward a stress management intervention for girls and young women” ryhmämuotoisen sukupuolisensitiivisen stressinhallintakurssin käynnistämistä ja fysioterapeuttisen ryhmäintervention aikana tapahtuvia muutoksia.

Tutkimuksen mukaan ryhmäintervention merkittävät positiiviset muutokset tapahtuivat kehon tuntemuksessa, omakuvassa ja psyykkisessä voinnissa ja somaattisissa oireissa. Muutokset olivat merkittävimpiä ahdistus- ja masennusoireiden vähenemisessä. Muita positiivisia muutoksia olivat kehotyytyväisyyden lisääntyminen ja kehon kuuntelun taidon vahvistuminen. Kognitiivisesti merkittävimmät muutokset tapahtuivat ajattelun haasteissa. Huomiointikyvyn haasteissa ei tapahtunut merkittävää muutosta. Tutkijoiden mukaan stressinhallintaryhmäinterventio vaatii vielä lisäarviointia, mutta tulokset viittaavat sen käyttökelpoisuuteen.

Tutkimuksen kohteena oli 54 nuorta (16-25 -vuotiasta) naista, joilla oli stressiperäisiä ja psykosomaattisia ongelmia. Stressiin ja ahdistukseen liittyvät haasteet ovat aiempien tutkimusten mukaan yleisempiä tytöillä ja nuorilla naisilla, kuin pojilla ja nuorilla miehillä. Nuorten naisten stressioireita ennakoivat korkeat vaatimukset, heikko itsetunto, unihäiriöt ja vähäinen sosiaalinen tuki. Koetun stressin, korkeiden vaatimusten, mielenterveyden ongelmien ja terveysongelmien välillä on aiemmissa tutkimuksissa havaittu yhteys. Tutkijoiden mukaan fysioterapiassa harvoin analysoidaan stressioireita suhteessa sukupuoleen. Tämän vuoksi tutkimuksessa on kiinnitetty huomio sukupuoleen ja sen sosiaaliseen rakenteeseen.

Stressinhallintaryhmiä pidettiin kahdeksan kappaletta. Pääsyvaatimuksena ryhmään oli oma koettu stressi. Ryhmä nimettiin stressinhallintaryhmäksi, jotta ryhmä koettaisiin mahdollisimman vähän leimaavaksi. Osallistujat ryhmiin löytyivät ilmoitusten perusteella. Ennen ja jälkeen ryhmän nuoret naiset tapasivat kerran ryhmän ohjaajan/tutkimusryhmän jäsenen.  Yksi ryhmä kokoontui kahdeksan kertaa koulu ja työpäivän jälkeen myöhään iltapäivällä ja se kesti kaksi tuntia. Stressinhallintakursseja järjestettiin seitsemän ja jokaisessa oli kahdeksan osallistujaa. Ryhmissä ei tilastoitu diagnooseja, lääkitystä tai muita hoitoja.

Stressinhallintaryhmä oli osallistava ja perustui supportatiivisen pedagogiikan malliin. Ryhmässä käytettiin kehollisia menetelmiä, reflektointia ja sukupuolisensitiivistä lähestymistapaa. Jokainen ryhmäkerta alkoi pari/pienryhmäkeskustelulla päivän teemasta. Tämän jälkeen toteutettiin epävirallinen psykoedukatiivinen osio. Lopuksi teemasta keskusteltiin koko ryhmänä. Tämän jälkeen tehtiin kehotietoisuusharjoite, jossa pienryhmässä ja/tai itsekseen reflektoitiin päivän teemaa. Koetun reflektointi oli merkittävä osa ryhmää ja sitä sai halutessaan jatkaa myös päiväkirjan avulla itsenäisesti. Kehollisina keinoina käytettiin pääsääntöisesti basic body awareness therapy -harjoitteita ja progressiivista lihasrentoutusta. Lisäksi ryhmätilassa oli huomioitu viihtyisyys. Ryhmässä ei ollut tiukkaa aloitusaikaa, tilassa oli mahdollista viettää aikaa ennen ja jälkeen ryhmän. Lisäksi tila oli sisustettu viihtyisäksi ja tarjolla oli välipalaa, lainakirjoja ja levyjä.

Osallistujia rohkaistiin kuuntelemaan kehoaan ja reflektoimaan kosketuksen antamista ja saamista kokemuksena. Ryhmä tarjosi tilan pysähtyä, reflektoida ja löytää kehollisia voimavaroja ja vahvuuksia. Ryhmien ennakkohaastatteluissa nousi esiin osallistujien taipumus vastuunottoon. Tämän vuoksi ryhmään osallistuminen ei sisältänyt kotitehtäviä. Reflektoivissa keskusteluissa ryhmäläisten kokemukset huomioitiin osana laajempaa organisatorista ja yhteiskunnallista kontekstia, esimerkiksi integroimalla kokemus osaksi sukupuolinormeja ja kauneusihanteita.

Tutkimuksessa käytettiin mittareina Body Perception Questionnaire, Social analysis of social behavior ja Adult Self-Report scale -testejä. Tutkimuksen tulokset analysoitiin tilastollisesti (SPSS v. 20). Analyysissä huomioitiin puuttuvat vastaukset vääristymien välttämiseksi. Myös ikä ja koulutustausta otettiin huomioon intervention vaikutusten arvioinnissa, jota tulkittiin alku- ja lopputilanteen eron perusteella.

Tulosten analyysiin sisällytettiin viisikymmentäneljä osallistujaa. Neljäkymmentäkuusi osallistujaa kävi kurssin loppuun asti. Keskimäärin käyntejä oli kuusi per osallistuja. Nuorin vastaajista oli 17-vuotias ja vanhin 25-vuotias. Suurin osa heistä oli ruotsalaissyntyisiä, eikä kenelläkään ollut lapsia. Saaduissa vastauksissa oli epäsymmetrisyyttä, sillä jotkut osallistujat vastasivat joihinkin kyselyihin vain ennen tai jälkeen, jotkut sekä ennen että jälkeen. Vastausten epätasainen jakautuminen otettiin huomioon analyysissä.

Tilastollinen analyysi osoitti, että kaikissa kehon tuntemuksen, omakuvan sekä psyykkisten ja somaattisten oireiden osa-alueilla tapahtui jotain muutosta. Suurimmat muutokset tapahtuivat kehon tuntemuksessa (maadoittuminen, kehotyytyväisyys, vatsaoireet, kehon signaalien kuuntelun välttely, elinvoima ja läsnäolo, rajojen asettaminen, huoli terveydestä). Poikkeuksena oli kehon jännittyneisyys ja kipu, joissa ei tapahtunut merkittävää muutosta. Jännittyneisyys ja kipu olivat keskimääräisesti sekä alussa että lopussa kehon tuntemuksen osa-alueista kaikkein korkeimmalla. Osallistujien omakuvassa tapahtui selvää muutosta. Alkutilanteessa osallistujilla oli negatiivinen tai vähemmän positiivinen omakuva ja lopussa positiivinen tai vähemmän negatiivinen. Myös psyykkisissä (ahdistuneisuus ja masentuneisuus) ja somaattisissa oireissa (esim. pyörrytys, väsyneisyys, säryt, päänsäryt, pahoinvointi, silmien ongelmat, iho-ongelmat, vastsakivut, oksentelu, sydämen tykytys, turtuneisuus/puutuneisuus ja uniongelmat) tapahtui merkittävä muutosta kohti oireiden ja tuntemusten sisäistämistä. Näistä selvin muutos tapahtui ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden kohdalla. Kognitiivisten ongelmien kohdalla tapahtui muutosta ajattelun ongelmissa, mutta huomiokyvyssä muutos ei ollut merkittävä.

Tutkijat toteavat tulosten osoittavan kahdeksan kerran ryhmämuotoisen stressinhallintaintervention vaikuttavan merkittävästi positiiviseen muutokseen kehon havainnoinnissa, omakuvassa, ajattelun ongelmissa, ahdistuneisuudessa, masennuksessa ja somaattisissa oireissa. Positiivisimmat tulokset näkyivät etenkin huimauksen, päänsäryn ja unihäiriöiden osalta. Tämä johtunee tutkijoiden mukaan autonomisen stressireaktion aiheuttaman ylivirittyneisyyden ja ahdistuneisuuden/levottomuuden laskusta. Kurssin jälkeen osallistujat kuvasivat lisääntynyttä kehotyytyväisyyttä, tunsivat olonsa mukavammaksi kehossaan ja kykenivät kuuntelemaan kehon viestejä.

Tutkijat esittävän stressinhallintaintervention toimivan prototyyppinä vastaavissa toimintaympäristöissä tapahtuville interventioille tai tutkimuksille. Interventiomalli itsessään vaatii vielä lisätutkimusta.

Alkuperäinen artikkeli: Strömbäck, M., Wiklund, M., Salander Renberg, E., Malmgren-Olsson, E-B. (2016) Gender-sensitive and youth-friendly physiotherapy: Steps toward a stress management intervention for girls and young women. Physioterapy theory and practice. 2016, VOL. 32, NO. 1, 20–33.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s