ADHD ja fyysinen aktiivisuus: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi liikunnan keskeyttämiseen lapsilla ja nuorilla

Juttu pähkinänkuoressa:

Katsauksen mukaan lasten ja nuorten liikuntamotivaatioon voidaan vaikuttaa oikeanlaisella liikuntalajilla tai -tyypillä. Urheilu- ja leikkiterapiat ovat suositeltavampia kuin yleinen aerobinen harjoittelu tai jooga.

Liikunnan järjestämiseen liittyvät asiat, kuten kuka liikunnan järjestää tai ohjaa, eivät näytä olevan merkittäviä tekijöitä liikunnan keskeyttämiseen. Liikuntakerran kesto tai koko liikuntaintervention pituus eivät myöskään vaikuta merkittävästi.

Liikunnan suunnittelussa lapsen ja nuoren mielipiteet on tärkeä ottaa huomioon. Liikunnan suunnittelu lapsia ja nuoria itseään osallistavasti on suositeltavaa.

Fyysisellä aktiivisuudella on vaikutusta

Vancampfort et al. (2006) katsauksen mukaan lasten ja nuorten ADHD:n hoito on lääkeppainoitteista, mutta viime aikoina kiinnostus fyysisen aktiivisuuden roolista on kasvanut. Tutkijaryhmän mukaan sekä aerobisesta että non-aerobisesta harjoittelusta on jonkin verran positiivista tutkimusnäyttöä ADHD:n oireisiin. Positiivisista tuloksista huolimatta liikuntainterventioiden toteuttaminen on haaste, jos lapsi tai nuori ei pysty sitoutumaan interventioon alusta loppuun asti esimerkiksi impulsiivisuutensa vuoksi. ADHD:n tiedetään myös vaikuttavan lasten ja nuorten ikäluokkaansa verraten vähäiseen hakeutumiseen liikunnan pariin.

On tärkeää selvittää keskeyttämissyitä ja niiden yleisyyttä, jotta liikuntaa voidaan suunnitella lasten ja nuorten motivaatiotekijöitä silmällä pitäen. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus 1) selvitti keskeyttämisen yleisyyttä tutkimusinterventioissa, 2) vertasi keskeyttäjien määrää fyysisen aktiivisuuden interventioiden ja ei-fyysisen aktiivisuuden interventioiden välillä sekä 3) tarkasteli ennustavia tekijöitä, jotka vaikuttavat keskeyttämiseen (esim. ikä, sukupuoli, samanaikaissairaudet, intervention sisältö ja intervention tarjoajan pätevyys).

Mitä katsauksessa selvitettiin?

Katsaukseen sisällytettiin tutkimuksia, joissa tarkasteltiin ADHD-diagnoosin saaneita 6-18 vuotiaita lapsia ja nuoria. Lisäksi kriteerinä oli vähintään kahden viikon interventio. Fyysinen aktiivisuus määritettiin kehon muskuloskeletaaliseksi liikkeeksi, joka on suunniteltua, strukturoitua, toistettavaa ja tarkoituksenmukaista. Lisäksi sen tarkoituksena tuli olla fyysisen kunnon ja terveyden ylläpito ja parantaminen. Esimerkiksi suullista ohjausta liikunnan pariin ei katsaukseen sisällytetty.

Katsaus on kattava, huolellisesti tehty ja kriittisesti arvioitu. Hakukriteerit täyttävistä 6273:sta tutkimuksesta katsaukseen valikoitui kahdeksan tutkimusta. Ne tutkivat yhteensä yhdeksää erilaista interventiota. Näissä tutkimuksissa ja interventioissa oli mukana yhteensä 148 lasta ja nuorta, joista 87.8% oli poikia. Tutkittavien ikäjakauma oli keskimäärin 8,2-15,8 vuotta. Interventioina olivat aerobinen harjoittelu, urheiluterapia (Sports Therapy*) ja jooga. Aerobisen harjoittelun interventiot sisälsivät intervalliharjoittelua (kahdessa tutkimuksessa, N=2) sekä erilaisia hyppynarulla tehtäviä aerobisia harjoitteita (N=1).

Kirjallisuuskatsaukseen sisällettyjen tutkimusten mukaan keskeyttämisprosentti fyysisen aktiivisuuden interventioissa oli 17,5%. Ei-fyysisen aktiivisuuden interventioissa keskeyttämisprosentti oli 13,1%, mikä ei ollut merkittävästi vähemmän. Keskeyttämisprosenttiin ei vaikuttanut se, oliko interventio laitos- tai avokuntoutusta, ohjattua tai vapaata liikuntaa, mikä oli ohjaajan pätevyys, mikä oli liikunnan määrä tai intensiteetti, tai oliko interventiossa jokin lisätty motivoiva tekijä. Myöskään ikä, yksittäisen kerran kesto tai koko intervention pituus eivät vaikuttaneet.

Lajilla on väliä

Urheiluterapia -interventioilla oli matalampi keskeyttämisprosentti kuin aerobisella harjoittelulla ja joogalla. Myös sukupuolella voi olla merkitystä, sillä katsaukseen sisällytettyjen tutkimusten mukaan tytöt keskeyttivät poikia useammin. Tästä ei voida kuitenkaan vetää yleistävää johtopäätöstä, sillä tyttöjen ja poikien keskeyttämisprosentit eivät ole verrattavissa poikien huomattavasti suuremman osallistumisprosentin vuoksi.

Katsauksen mukaan lasten ja nuorten motivaatioon näyttää vaikuttavan ennen kaikkea liikunnan tyyppi tai laji. Sen sijaan liikunnan järjestelyihin liittyvät tekijät eivät olleet merkittäviä. Urheilu- ja leikkiterapioiden keskeyttämisprosentti todettiin huomattavasti pienemmäksi (5%) kuin aerobisen harjoittelun (16,7%) ja joogan (25%).

Keskeyttämisellä ei ole vahvaa yhteyttä siihen, miten liikunta on järjestetty (onko ohjattua, mikä ohjaajan pätevyys on, mikä on liikuntakertojen määrä, rasitustaso ja kesto, tai oliko mukana jokin ylimääräinen motivoiva tekijä). Toisaalta katsaukseen sisällytetyistä yhdeksästä interventiosta suurin osa käsitteli urheilu-, vesiurheilu- ja leikkiterapioita (N=5), seuraavaksi eniten aerobista liikuntaa (N=3) ja vähiten joogaa (N=1). Tutkijat eivät käsitelleet sitä, onko interventioiden määrän ja keskeyttämisprosenttien välillä yhteyttä.

Lasten ja nuorten ääni kuuluville liikunnan suunnittelussa

ADHD-lasten ja -nuorten motivoimisesta liikunnan pariin tarvitaan lisää tutkimusta. Tutkijoiden mukaan olisi hyvä selvittää, mitkä tekijät urheiluterapiassa vetoavat lapsiin ja nuoriin. Lisäksi lasten ja nuorten omista näkemyksistä on vähän tutkimusta. Eräässä aiemmassa tutkimuksessa kysyttiin vain vanhempien näkemystä, jonka mukaan vähäinen liikunnan harrastaminen riippuu lapsen huonosta kiinnostuksesta, ettei ole tarjolla lapsen kehitystasolle sopivaa liikuntaa, lapsella on käytöshäiriöitä tai vanhemmilla ei ole aikaa.

Tutkimusryhmä toteaa, että lasten ja nuorten oma näkökulma olisi fyysisen aktiivisuuden interventioiden kehittämisessä erityisen tärkeä. Päätäntävallan ja -oikeuden antaminen lapselle tai nuorelle itselleen vahvistaa heidän päätöksentekokykyään. Se myös tukee heidän psykologisia perustarpeitaan, kuten pystyvyyttä ja sosiaalista kuuluvuutta.

***

*Sports Therapy on näyttöön perustuva terapiamuoto, jota voi opiskella korkeakoulutasolla ulkomailla (mm. Iso-Britanniassa). Sports Therapy perustuu biomekaniikan ja liikuntafysiologian tieteelliseen näyttöön ja periaatteisiin. Se tähtää vammojen ehkäisyyn ja kuntoutukseen, sekä toimintakyvyn optimointiin. Asiakkaina voi olla kuka vain iästä ja kunnosta huolimatta, eliittiurheilijoista kuntoliikkujiin ja liikuntaa aiemmin harrastamattomiin ihmisiin. Suomessa lähimpänä vastaavaa palvelua tuottavat urheilufysioterapeutit.

Alkuperäinen artikkeli: Davy Vancampfort, Joseph Firth, Felipe B. Schuch, Simon Rosenbaum, Michel Probst, Philip B. Ward, Tine Van Damme, Marc De Hert & Brendon Stubbs (2006). Dropout from physical activity interventions in children and adolescents with attention deficit hyperactivity disorder: A systematic review and meta-analysis. Mental Health and Physical Activity 11: 46-52.