Fysioterapia, keho ja kehollisuus

Lukuaika: 5 minuuttia

Juttu pähkinänkuoressa:

Biomedikaalinen ymmärrys kehosta on ollut fysioterapeuteille historiallisesti tärkeä, mutta se antaa kehosta vain kapean kuvan. Kehollisuuden (ei vain kehon) ymmärtäminen vaatii moniuloitteisempaa näkemystä.

Keho ei ole pelkästään biologinen ja psykologinen, vaan myös sosiaalisesti rakentunut: kulttuuriset, poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät muovaavat kehoamme ja käsitystämme kehosta.

Kehollisuuden (embodiment) käsite kattaa sekä biologisen, yksilöllisen että sosiaalisen kehon. Kehollisuus tarjoaa fysioterapeuteille ymmärrystä, jonka avulla fysioterapeutit voivat kohdata kunnioittaen erilaisia ihmisiä erilaisine kehoineen.

Alkuperäinen artikkeli: David A Nicholls & Barbara E Gibson. (2010). The body and physiotherapy. Physiotherapy Theory and Practice 26 (8): 497-508.

Nicholls ja Gibson haastavat artikkelissaan fysioterapeuttien pitkäaikaisen kiintymyksen ymmärtää keho biomedikaalisesta näkökulmasta. Kirjoittajien mukaan fysioterapia tarvitsee yhä moniuloitteisempaa ymmärrystä kehosta, koska yhteiskuntamme ja terveysjärjestelmämme ovat yhä moniuloitteisempia. Vaikka biomedikaalinen viitekehys on ollut fysioterapiassa historiallisesti tärkeä, sen on lopulta kapea: biomedikaalinen näkemys kertoo kehosta, mutta ei kehollisuudesta.

Keho on kirjoittajien mukaan ollut fysioterapeuttien ammatti-identiteetin muodostumiselle keskeinen. Keho on paikka, missä fysioterapia työnä ’tapahtuu’ ja fysioterapeuttien ainutlaatuinen tietämys liikkuvasta kehosta erottaa fysioterapeuttien ammattitaidon toisista terveysalan ammattikunnista. Keho on keskeisyydestään ja monimutkaisuudestaan huolimatta yllättävän vähän teorisoitu fysioterapiatutkimuksessa.

Nicholls ja Gibson huomauttavat, että keho ei ole pelkästään biologinen ja psykologinen, vaan myös sosiaalisesti rakentunut: kulttuuriset, taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset tekijät muovaavat ihmisten näkemystä kehostaan ja miten kehoa käytetään. Kehon kautta voidaan ilmaista esimerkiksi omaa identiteettiä, kulttuurista pääomaa, kulutuskulttuuria, teknologisia innovaatioita tai poliittista vastarintaa. Keholla, sen terveydellä ja sairaudella, on kulttuurisia, taloudellisia, poliittisia, ekologisia, filosofisia, sosiaalisia ja henkisiä ulottuvuuksia.

Kirjoittajat huomauttavat, että biomedikaalinen käsitys kehosta ja läheinen kiinnittyminen lääketieteeseen ovat olleet fysioterapian historiassa tärkeitä muun muassa fysioterapian uskottavuuden kannalta. Miksi fysioterapeuttien pitäisi siis laajentaa käsitystään kehosta? Nicholls ja Gibson vastaavat, että kehoa ei voida enää ymmärtää koneenkaltaisena, biomekaanisena kohteena, koska se kaventaa ymmärrystä ihmisestä kehollisena olentona.

Kehon moniuloitteisuus onkin kirjoittajien mukaan jo pitkään haastanut käsitystä, että keho on jotakin tai että keho voidaan ylipäätään määritellä joksikin. Kehoon liittyy monia asioita, määritelmiä ja rakenteita, eikä anatomisfysiologinen näkökulma kykene tarjoamaan ymmärrystä kehosta, joka saavuttaisi sen moniuloitteisuuden. Materiaalinen keho on sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristönsä tuote yhtälailla kuin se on biologinen.

Nicholls ja Gibson ehdottavat, että alkaisimme puhua kehollisuudesta (embodiment). Kehollisuudella kirjoittajat eivät tarkoita mitään tiettyä kehon teoriaa tai viitekehystä, vaan ylipäätään kehollisuuden moniuloitteisuuden, erilaisuuden, yksilöllisyyden ja ’epänormaaliuden’ kunnioittamista. Kehollisuus käsittää sekä kehon patologisen ja/tai biologisen puolen, ihmisen kokemuksen kehostaan, sekä kehollisuuteen vaikuttavat sosiaaliset rakenteet. Kehollisuutta ei tule ymmärtää yhtenä teoriana, mallina tai viitekehyksenä jonka periaatteisiin tai osaalueisiin kehollisuuden voisi aina lopulta palauttaa.

Kirjoittajat kiteyttävät kehollisuuden monimuotoisuuden merkityksen fysioterapialle: kehoa ei voida kohdata pelkästään biologisena, koska keho ei ole pelkästään biologinen; ihmisellä ei ole kehoa, ihminen on kehonsa. Fysioterapeutit ovat kehon liikkeen asiantuntijoina avainasemassa edistämässä tietoisuutta kehollisuuden merkityksestä.