Lukuaika: 7 minuuttia
Juttu pähkinänkuoressa:
Ravitsemusohjausta, psykologista tukea, fysioterapiaa ja liikuntaharjoittelua sisältävällä interventiolla oli positiivisia vaikutuksia ahmintahäiriöön.
Tutkimuksen puutteista huolimatta moniammattilista interventiota voidaan suositella ahmistahäiriöön.
Fysioterapeutin on tärkeää muistaa, että käytännön työssä painon, BMI:n ja kehon koon mittaaminen on pääsääntöisesti tarpeetonta, vaikka kyseisiä mittareita käytettiinkin tässä tutkimuksessa.
Alkuperäinen artikkeli: Leite PB, Dâmaso AR, Poli VS, Sanches RB, Silva SGA, Fidalgo JPN, Nascimento MA, de Oliveira CAM, Caranti DA. Long-term interdisciplinary therapy decreases symptoms of binge eating disorder and prevalence of metabolic syndrome in adults with obesity. Nutrition Research. 2017 Apr;40:57-64. doi: 10.101.
Leite ja kollegoineen julkaisi vuonna 2017 artikkelin ”Long-term interdisciplinary therapy decreases symptoms of binge eating disorder and prevalence of metabolic syndrome in adults with obesity” liikuntaa, ravitsemusohjausta, fysioterapiaa ja psykologiaa yhdistävästä moniammatillisesta terapiainterventiosta ahmintahäiriön hoidossa.
Ahmintahäiriö
Ahmintahäiriö on mielen sairaus, joka näyttäytyy tyypillisesti painon ja syömisen ongelmien kautta. Häiriön taustalla saattaa olla stressitekijöitä, kuormitusta, tunne-elämän haasteita ja itsetunto-ongelmia. Ahmintahäiriöön liittyy tavallista enemmän myös yleistä alakuloa ja masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, mielialan aaltoilua ja psyykkistä haavoittuvuutta.
Ahmintahäiriöön liittyy kohtauksenomainen erityisen suurten annosten syöminen lyhyessä ajassa ja syömisen keskeyttämisen vaikeus. Ahmiminen tapahtuu useimmiten salassa ja siihen liittyy häpeää. Ahmiminen voi kohdistua itseltä kiellettyihin ruokiin ja/tai tavalliseen ruokaan. Ahmiminen päättyy ahdistavaan täyden olon tunteeseen tai ulkoiseen tekijään, kuten ruuan loppumiseen. Ahmimisen jälkeen masentuneisuus ja itsensä halveksunta usein kasvaa. Ahminta johtaa liiallisen kaloreiden saannin myötä painonnousuun ja ahmintahäiriöstä kärsivillä voi olla takanaan useita laihdutusyrityksiä ja painonvaihtelu on tavallista.
Arvioiden mukaan 1-5% prosenttia väestöstä sairastaa ahmintahäiriötä. Ja ylipainoisista noin 9-17% sairastaa ahmintahäiriötä. Syömishäiriöliitto on kuitenkin ottanut kantaa, että nämä arviot ovat vain jäävuoren huippu, sillä ahmintahäiriöiset välttelevät vähätellyksi tulemisen pelon vuoksi hoitoon hakeutumista. Lisäksi Syömishäiriöliiton mukaan asiantuntijat arvioivat diagnosoitua useamman ylipainon taustalla olevan “psyykkistä pahoinvointia ja ahmintahäiriölle tyypillistä häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä”. Ahmintahäiriö on yleisin syömishäiriö riippumatta sukupuolesta. Se lisää korkean verenpaineen, 2 tyypin diabeteksen ja dyslibidemian riskiä.
Tutkimusasetelma
Leiten ym. tutukimuksen päätavoite oli arvioida pitkäaikaisen moniammatillisen terapiaintervention vaikutuksia ahmintahäiriöön. Tutkimukseen osallistui 46 ylipainoista aikuista, joista 24 kävi läpi koko intervention. Heistä 21 oli naisia ja 3 miehiä. Poissulkukriteereinä olivat geneettinen sairaus, metabolinen oireyhtymä, tule-sairaus, joka estää liikunnan, päihteiden käyttö, endokrinologinen sairaus tai vatsalaukun piennennysleikkaus. Tutkimukseen valikoituivat ne henkilöt, jotka osallistuivat vähintää 75 prosenttiin interventiosta.
Interventio-ohjelma
Tutkittavat osallistuivat 32 viikon interventio-ohjelmaan, joka sisälsi ravitsemusohjausta, psykologista tukea, fysioterapiaa ja liikuntaharjoittelua. Interventio sisälsi kolme kertaa viikossa kahden tunnin tapaamisen. Joka kerrasta 60 minuuttia käytettiin liikuntaan ja toinen 60 minuuttia sisälsi vuoropäivin psykologisia keinoja, ravitsemusohjausta tai fysioterapiaa. Interventioiden sisällöt perustuivat aiemmissa tutkimuksissa toimivaksi havaittuihin keinoihin.
Ravitsemusohjaus sisälsi mm. keskustelua ruokapyramidista, muotidieeteistä ja ravintotaulukoista. Lisäksi tutkittavat tekivät ravitsemuslaboratorioon vierailuja. Vierailuilla harjoiteltiin annoskokoja, ruuan valmistusta, terveellisiä reseptejä ja tuettiin itsenäisyyttä ruokavalintojen teossa. Lisäksi tutkittaville tehtiin henkilökohtainen ravitsemussuunnitelma.
Liikuntaohjelma perustui American college of sport medicinen ohjeisiin. Harjoitteluun kuului 30min aerobista ja 30min voimaharjoittelua joka tapaamisella. Tavoitteena liikuntaharjoittelussa olivat tasapainon, aerobisen kestävyyden ja lihasvoiman vahvistuminen. Liikunnan intensiteetti asetettiin BORGin asteikolla 13-16 väliin. Lihasvoimaharjoittelussa tehtiin kolme sarjaa, joissa oli 12-15 toistoa. Lisäksi tutkittavia kannustettiin arkiliikuntaan ja pysyviin elämäntapamuutoksiin.
Psykologisessa interventiossa keskusteltiin masennuksesta, ahdistuksesta, kehonkuvahäiriöstä, syömishäiriöistä, tunnesyömisestä, perheongelmista, stressistä, alentuneesta itsetunnosta ja näiden tekijöiden yhteydestä ylipainoon. Interventio perustui coping-keinoihin, käyttäytymismallien muutokseen ja itsetuntemuksen vahvistumiseen.
Fysioterapiainterventiossa taivotteena oli toiminnallisen kapasiteetin paraneminen. Fysioterapia sisälsi 20min/viikko edukatiivista ohjausta, ergonomiaohjausta, kaatumisia ehkäisevää fysioterapiaa, jalkineohjausta ja nivelterveysasioita. Ja 40 minuuttia/viikko terapeuttista harjoittelua liittyen asennon hallintaan, tasapainoon, lihasjoustavuuteen ja toiminnallisiin aktiviteetteihin.
Alku- ja loppumittauksissa tutkittavilta mitattiin kehon paino, BMI ja kehon mitat. Lisäksi osallistujille tehtiin kehonkoostumus -mittaus, Binge eatin scale -kysely, verikoe ja he pitivät ruokapäiväkirjaa kolme päivää tutkimuksen alussa ja lopussa.
Tulokset
Tulokset analysoitiin SPSS tilasto-ohjelmalla. Tulosten mukaan interventio oli tehokas vähentämään kehon painoa ja BMItä. Myös kehon mitat pienenivät, verenpaine laski ja lipoproteiinitasot nousivat. Binge Eatin Scalella mitattuna ahmintahäiriötä saatiin vähennettyä huomattavasti. Lisäksi rasvan, hiilihydraattipitoisten ruokien, sokerin ja suolan käyttö väheni, mikä osaltaan vaikutti ahmimisen vähentymiseen, sillä niiden ahmintaa laukaiseva vaikutus väheni.
Johtopäätökset
Tutkijoiden mukaan tulosten yleistämistä rajoittaa naisvoittoinen otanta. Voidaan kuitenkin arvella tämäntyyppisen intervention olevan hyödyllinen ahmintahäiriöstä kärsiville.
Tutkimuskritiikki
- Rajoite jota tutkijat eivät nostaneet esiin oli tutkimusnäkökulmien laajuus. Tässä tutkimuksessa tutkittiin neljää interventiota yhtä aikaa, minkä vuoksi eri interventioiden vaikuttavuutta on haastavaa eritellä. Käytännön toteutuksessa kuitenkin eri interventiot tukevat toisiaan.
- Tässä tutkimuksessa melkein puolet osallistujista jätti intervention kesken. Keskeyttämisten syitä oli avattu artikkelissa ja niitä olivat mm. taloudelliset syyt. Jatkossa olisikin syytä arvioida tarkemmin, miten intervention voisi toteuttaa niin, että suurempi joukko sitoutuisi siihen.
- Käytännön työssä näin pitkän intervention resursointi on ajankäytöllisesti haastavaa, joskin tälle kuntoutujaryhmälle tarpeellista elämäntapamuutosten pysyyvyden kannalta.
- Tutkimuksen tulokset on mitattu heti intervention päätyttyä, eikä seurantamittauksia ole tehty. Ahmintahäiriöisillä on kuitenkin tyypillisesti runsastakin painonvaihtelua. Lisäksi seuranta ja seuranta-ajan tuki tulisi huomioida tämäntyyppisen intervention toteutuksessa.
Fysioterapeutin on käytännön työssä on tärkeää muistaa, että painon, BMI:n ja kehon koon mittaaminen on pääsääntöisesti tarpeetonta, vaikka kyseisiä mittareita käytettiinkin tässä tutkimuksessa. Suosittelen meille jokaiselle lopuksi tutustumista Miten siitä painosta sitten pitäisi puhua? -oppaaseen.
Luettavaa aiheesta:
Mielenterveystalon Irti Ahminnasta -omahoito-ohjelma
Keski-Rahkonen A, Meskanen K, Nalbantoglu M (toim). Irti ahminnasta – kohti tasapainoista suhdetta ruokaan -kirja
Meskanen K: Pysäytä tunnesyöminen -kirja
Hyvää Älä laihduta päivää 6.5.2020!
ASPECT 