Lyhyiden päiväunien vaikutus väsyneisyyteen pitkitetyssä univajeessa

Juttu pähkinänkuoressa:

Päiväunet helpottivat väsyneisyyttä 6-8 tuntia päiväunien jälkeen ihmisillä, joille aiheutettiin pitkittynyttä univajetta laboratorio-olosuhteissa.

Subjektiivisesti koettuna päiväunen vaikutus tuntui vielä sen jälkeen, kun väsyneisyys oli objeketiivisesti mitattuna palannut päiväunta edeltäneelle tasolle.

Päiväunien vaikutukset eivät näkyneet enää seuraavana päivänä, joten tutkijat kehoittavat varovaisuuteen määrätä päiväunia rutiininomaisesti hoitona pitkittyneeseen univajeeseen.

Tutkimuksen tausta

Saletinin ja kollegoiden (2017) tutkimuksessa tarkasteltiin päiväunien vaikutusta pitkitettyyn väsyneisyyteen. Tutkimus on jatkoa saman työryhmän aiemmalle tutkimukselle, jossa tarkasteltiin unen määrän pitkäaikaisen rajoittamisen vaikutusta väsyneisyyteen.

Tutkimusryhmän mukaan huomiokyvyn ja suorituskyvyn heikkeneminen ovat kroonisen univajeen tunnettuja seurauksia. Kroonisen univajeen vaikutus voi heidän mukaansa olla jopa yhtä vakava kuin akuutin täydellisen nukkumattomuuden. Lisäksi he toteavat, että kroonisessa univajeessa väsyneisyyden tunnistaminen subjektiivisesti on vähäisempää. Fysiologisen väsyneisyyden ja sen heikon subjektiivisen tunnistamisen yhteisvaikutus voi aiheuttaa omanlaista vaaraa, jos univajeinen henkilö ei myöskään tunnista oman toimintakykynsä heikkenemistä.

Päiväunien vaikutusta on aiemminkin tutkittu akuutissa univajeessa ja sen hyödyt on pystytty todentamaan. Jopa 10 minuutin mittaisilla päiväunilla saattaa olla positiivisia vaikutuksia huomiokykyyn ja toimintakykyyn. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin päiväunien vaikutusta erityisesti pitkitetyn univajeen helpottumiseen.

Miten tutkimus toteutettiin?

Tutkimukseen osallistui 19 henkilöä kolmen kesän aikana. Heidät jaettiin kahteen ryhmään: päiväuniryhmä (n=10, ikähaarukka 18-26, 5 naista ja 5 miestä) ja päiväuneton ryhmä (n=9, ikä 19-26, 4 naista ja 5 miestä). Osallistujien välillä ei havaittu merkittäviä eroja heidän tavanomaisessa ominaisessa unessaan.

Ryhmät osallistuivat unitutkimuksiin 13 päivän ajan. He asuivat Stanfordin yliopiston kampuksella sijaitsevassa unilaboratoriossa koko tutkimuksen ajan. Heiltä mitattiin yöunta ja päiväsaikaista väsyneisyyttä säännöllisin väliajoin. Unta mitattiin laajalla unipolygrafialla (polysomnografia). Väsyneisyyttä mitattiin objektiivisesti nukahtamisviivetutkimuksella (Multiple Sleep Latency Test, jonka avulla tutkitaan mm. päiväaikaisen väsymyksen syitä) ja subjektiivisesti VAS-janalla (Visual Analogue Scale).

Molemmissa ryhmissä unta rajoitettiin seitsemän perättäisen yön ajan. Unta rajoitettiin siten, että osallistujat herätettiin klo 3 aamulla ja saivat mennä yöunille klo 22. Päiväuniryhmä sai lisäksi ottaa enintään 45 minuutin päiväunet unen rajoitusjakson jokaisena päivänä klo 13. Päiväuniryhmä nukkui keskimäärin 30 minuuttia sallitusta 45 minuutista. Raskas liikunta oli tutkimusjakson aikana kiellettyä, samoin kofeiinin saantia rajoitettiin. Tutkimushenkilöt saivat käydä laboratorion ulkopuolella kävelemässä valvotusti.

Millaisia tuloksia saatiin?

Tutkimuksessa käytettiin tilastollisia menetelmiä. Tutkimuksessa todettiin, että päiväunet tarjoavat lyhytaikaista hyötyä pitkittyneen univajeen aiheuttamaan väsyneisyyteen. Päiväunien laatu oli pääasiassa pinnallisempaa unta (NREM-2 unta). Päiväunien vaikutus kesti 6-8 tuntia. Myöhemmin illalla ryhmien välillä ei enää huomattu eroja fysiologisesti mitattuna.

Tutkimusryhmän mukaan on tärkeää huomata, että päiväunien palauttava hyöty pystyttiin mittaamaan fysiologisesti heti päiväunien jälkeen, mutta osallistujat itse eivät tunnistaneet hyötyjä heti. Lisäksi osallistujat arvioivat väsyneisyytensä myöhemmin illalla vähäisemmäksi kuin mitä objektiivisesti mitatut tulokset osoittivat. Tutkimusryhmä päättelee subjektiivisen kokemuksen ja objektiivisten mittaustulosten eron perusteella, että pitkäaikaisessa univajeessa voi olla tietty aika päiväunien jälkeen, jolloin väsyneisyys voi aiheuttaa riskejä tehtävissä, joissa tarvitaan valppautta ja huomiokykyä.

Tutkimusryhmä totesi myös, että päiväunilla ei ollut vaikutusta yöuneen, sillä päiväuniryhmän ja päiväunettoman ryhmän yöunen laadussa ei havaittu eroja päiväunista huolimatta. Tutkijat totesivat, että päiväunilla ei täten ollut heidän tulostensa perusteella pitkäaikaista valppautta edistävää vaikutusta.

Päiväunien positiiviset vaikutukset eivät tuntuneet subjektiivisesti eivätkä olleet objektiivisesti mitattavissa myöskään enää seuraavana päivänä. Tutkijoiden mukaan päiväunien tunnistaminen apuna väsyneisyyteen on tärkeää, mutta on samalla hyvä tunnistaa niiden lyhytaikainen vaikutus.

Päiväunet interventiona pitkittyneeseen uniongelmaan?

Tutkijat toteavat, että päiväunilla voidaan vaikuttaa univajeen aiheuttamaan väsymykseen lyhytaikaisesti. Päiväunilla ei ollut vaikutusta väsymykseen enää saman päivän iltana tai seuraavana päivänä objektiivisesti mitattuna. Osallistujat kuitenkin itse kokivat, että päiväunilla oli vaikutusta myös saman päivän iltana väsymystä vähentävästi. Objektiivisten mittaustulosten ja subjektiivisten kokemusten ero saattaa merkitä sitä, että pitkittyneessä univajeessa on vaikea tunnistaa omaa todellista väsyneisyyttä.

Tutkimusryhmä toteaa, että heidän tutkimuksensa päiväunien pituus saattaa olla liian lyhyt, jotta sillä olisi palauttavaa vaikutusta pitkittyneen univajeen aikana. He arvelevat, että pidemmät unet, jossa nukkuja pääsisi syvempään unen vaiheeseen, saattaisi vaikuttaa selvemmin myös yöuneen ja täten vaikutukset näkyisivät myös seuraavana päivänä. Myös päiväunien ottoajalla voi olla merkitystä. Tässä tutkimuksessa päiväunet otettiin viisi tuntia heräämisen jälkeen, mutta myöhempi päiväuniaika voi vaikuttaa unen syvyyteen.

Tutkimuksessa huomattiin myös, että kuudennen päivän kohdalla päiväuniryhmän ja päiväunettoman ryhmän alettiin havaita eroja. Tutkimusryhmä ei ole varma johtuivatko erot päiväunien kumulatiivisesta vaikutuksesta vai päiväunettoman ryhmän jatkuneen valvomisen negatiivisista vaikutuksista. Erojen syiden varmistamiseksi tarvitaan pidempiaikainen tutkimus, jossa erot saataisiin selkeämmin esille ja niiden syitä voitaisiin todentaa luotettavammin.

Alkuperäinen artikkeli: Saletin, J. M., Hilditch, C. J., Dement, W. C., & Carskadon, M. A. (2017). Short Daytime Naps Briefly Attenuate Objectively Measured Sleepiness Under Chronic Sleep Restriction. Sleep 40(9).